SMAHILDUR'S DIGRA DROPLAUG
RTK-1 (rallytoko avo 31.8.2024)
FI-MVA (Suomen muotovalio 5.5.2019)
FI-VMVA (Suomen veteraanimuotovalio 17.5.2025)
FI-PVA-TS (Paimennusvalio - perinteinen paimennus 12.6.2025)
Digra valikoitui itselle sen haastavan luonteen vuoksi. Oli helpompi laittaa sen sisko Noppa sijoitukseen. Digra on varmasti ollut minulle se opettavaisin koira, se on luonnetestissäkin luokiteltu häiritsevän vilkkaaksi ja se todella on aiheuttanut haasteita. Mutta aina tärkeintä ei olekaan ne päämäärät tai saavutukset vaan se matka niihin. Digran kanssa harrastaminen on todella antanut paljon ja laajentanut omaa ymmärrystä ja osaamista koirista ja niiden kouluttamisesta.
Nykyään kun se on jo saavuttanu veteraanikoiran 8 vuoden iän, sitä voi hyvin nimittää omaksi työhanskaksi, yhdessä tekeminen on hitsannut meistä parin. Helppoa sen kanssa ei edelleenkään ole, mutta me osataan toimia yhdessä.
Digra on paimennuksessa 3-luokassa ja rally-tokossa haetiin 6 vuoden tauon jälkeen RTK1 tunnuksen verran koetuloksia. Veteraanin kanssa on kiva harrastaa.
Digran vuosi 2025
Paimennuksen saralla kisattiin pitkästä aikaa useammissa kisoissa eri paikoissa ja tulosta tehtiin sen verran että mehän mahduttiin mukaan perinteisen paimennuksen SM kilpailuihin Somerolle. Jo mukaan pääsy oli saavutus ja lähdettiin fiilistelemään maan parhaiden perinteisten paimenten sakkiin. Tehtiin ihan mukiin menevä suoritus arvosanalla erittäin hyvä. Oli haastavia ja kivoja tehtäviä. Näköjään oltiin karsintalistalla sijalla 16 eli ei hassumpi sm-suoritus.
Digran vuosi ei päättynyt vielä noihin kisoihin vaan päätin ottaa sen näyttelyeläimeksi Helsingin voittaja näyttelyyn. Koska olin hakenut Vuolasvirtapalkintoa ja sen luovutustilaisuus oli itsenäisyyspäivänä tuon näyttelyn yhteydessä ja koiran mukana olo oli toivottavaa. Veteraanivaliotittelinhän tuo mun työrukkanen pokkasi suvereenisti kolmella näyttelykäynnillä. Räiskyvä olemus tekee vaikutuksen!
Siinä 1,5 viikkoa ennen reissua vielä huomasin että sen hammaskivitilanne oli suorastaan räjähtänyt ja jännäsin siis eniten että tuleeko siitä sanomista. No tuomari ei niistä maininnu mitään, tykkäs Digrasta ihan hirmuisesti ja valitsi sen veteraaninarttujen parhaaksi ja vieläpä Veteraani Winneriksi. Oooh, mun eka erikoisempi näyttelytitteli!
2025 todella oli Digran vuosi.
Paimennuskuvat https://hertjekker.net/
Kuinka sitten kävikään - Digra 2026
Vuosi aloitettiin lepäillen ja hampaat oli käyty hoitamassa kuntoon ennen joulua. Suunnitelmissa oli keskittyä treenaamaan paimennuksessa sen heikkouksia. No taisi olla ensimmäinen kerta kun mentiin maaliskuun alussa paimentamaan. Digra teki ihan kivasti pitkää hakua ja oli Digraksi kovin rauhallinen. Me vieläpä naurettiin että onko siitä viimein tullut vanha, olihan syksyllä tiedossa 10 vuotis juhlat. No äläpä, kun koira tuli mun luo ja sitä taputtelin kiitokseksi hyvästä hausta niin kauhee älähdys kun käsi vain hipaisi reittä/lonkkaa. Se treeni loppui siihen ja kotona kävin koiraa läpi. Ei reaktiota mihinkään.
Päätin että pidän sen levossa muutaman viikon. Tai no niin levossa kuin tuon vilkkaan tytön voi pitää. Sen verran se oireili että ei esim. hypännyt sängylle. Eikä tarhassa kopin katolle. Tarhakausi oli alkanut kun kevät tuli aikaisin ja ensimmäisellä viikolla olin sen nähnyt hyppäävän katolle ja alas ihan kuten ennenkin.
Lepoviikkoja tuli useampi kun ei ollut kiire mihinkään. Kävin koiraa läpi kevyesti hieroen eikä se reagoinut ja antoi venytellä ja nostella raajoja. Olin jo että ehkä se meni ohitse. Hyppäsi jo sängyllekin jne.
Kunnes yhtenä päivän taas pelkästä hipaisusta älähdys! Sitten kysyin suoraan röntgenkuvaus ajan. ELL teki myös taivuttelut ja puristelunsa eikä saanut mitään reaktiota, joten Digralta taju pois ja röntgenkuvien otot. Sieltähän löytyi sitten selitys. Murtunut spondyloosisilta lannenikamien välissä. Todennäköisesti saanut alkunsa traumaperäisesti.
No traumojahan Digran höyrypäinen tapa toimia on sille aiheuttanut, en yhtään epäile etteikö olis kolhinut myös selkäänsä. Sehän ei ruukaa tuskasta huutaa, ei edes silloin kun sen pää jäi vahingossa oven väliin (siitäkin löytyi myöhemmin lihasjumeja). Ainoan kerran kun se todella huusi että nyt sattuu oli kun sen tarhan verkko oli irronnut hitsauksistaan (huonoa suomalaista jämpti laatua) ja sen etutassusta meni se verkon (4mm) pinna läpi. Olin onneksi siinä vieressä rikkaruohoja repimässä ja olin heti irrottamassa sen kiipelistä ja kannoin heti puhdistamaan sen reiän.
Digran harrastusura on nyt siis päättynyt koska sillä on kipulääkitys tuon kohtuullisen vakavan löydöksen vuoksi. Digran kanssa nautitaan nyt sen eläkepäivistä ja ollaan onnellisia sen kaikista saavutuksista. En olisi uskonut että saan nauttia tällaisesta koirasta ja siitä matkasta jonka olen sen kanssa jo nyt kulkenut.
Kuva on hetkestä jolloin saatiin meidän karsintarata päätökseen ja pääsin kiittämään Digraa. Näitä hetkiä on onneksi paljon, harvemmin niistä vain on kuvaa saatu.
Nyt voin sanoa että “hyvä” tarkoittaa että rakastan!
